ALMINTALO
VIERAILUJA KESÄLLÄ
2025
14.6. – 10.8.

Tänä kesänä Almintalo ylpeänä esittelee yhdeksän upeaa taiteilijaa. Kesän näyttelyssä nähdään Klaus Kopun, Liivia Sirolan, Santeri Tuorin, Sanna Kanniston, Sandra Kantasen, Niclas Wariuksen, Kati Rapian, Jutta Himonasin sekä kuvataiteen opiskelijan Mikko-Pekka Hyvärisen teoksia. 

Klaus Kopu

Kopulle maalauksessa kiinnostavinta on juuri se, mikä vain maalaamalla saadaan näkyväksi. Kopun maalauksissa ei ole tarinaa, ei draaman kaarta, ja ne kuvaavat vain itseään. Maalaaminen on Kopulle ehdottoman vapauden kieli.
“Yritän luoda maailman, joka ilmaisisi ajattelun ja elämän sukulaisuutta. Maailman, joka muuttumattomana pysyen pakenisi määrittelyjä, saisi kaiken tiedon unohtumaan, eikä ennalta tehdylle päätökselle olisi enää sijaa. Maailman voisi kokea syntyvänä, rakentuvana organismina, samanaikaisten ideoiden räjähdyksenä.” Kopu valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston kuvataideakatemiasta 2019 ja kuvataitelija AMK:ksi Lahden taideinstituutista 2008. Kopu asuu ja työskentelee Loimaalla.

Liivia Sirola

Liivia Sirola (s.1970) on tamperelainen kuvataiteilija. Sirolan työt valmistuvat pääasiassa paperille akryylillä, vesivärillä, musteella, hiilellä ja erilaisilla väriliiduilla. Hänen työskentelytapansa on spontaani, vailla luonnostelua tai suunnitelmallisuutta. Sirola luottaa intuitioon ja tekemisen johdatukseen. Muotojen ja värien kontrastit, riitasoinnut, virhe ja rumankauneus kiehtovat. Sirolan aiheet kumpuavat maalaustaiteen historiasta ja matkoilla koetuista hetkistä. Hän liikkuu abstraktista figuratiiviseen tunneskaalansa mukaan. Nyt näyttelyssä nähtävät työt ovat valmistuneet viiden vuoden aikajanalla.

Santeri Tuori

Santeri Tuori (s. 1970) opiskeli valokuvausta Taideteollisessa Korkeakoulussa (nyk. Aalto Yliopisto) sekä oikeustiedettä Helsingin Yliopistossa. Opiskelujen lailla hänen töitään leimaa monialaisuus ja rajojen ylittäminen. Tuori tuli tunnetuksi hänen valokuvaa ja videota yhdistävistä töistään. Töiden aiheet kumpusivat klassisista muotokuvan ja maisemakuvan traditioista. Tuori kuvasi esimerkiksi samoja maisemia Ahvenanmaan saaristoon kuuluvalla Kökarin saarella usean vuoden ajan. Lopullisissa töissä samasta kohdasta kuvatut valo- ja videokuvat yhtyvät. Työt koostuvat useista päällekkäisistä kuvakerroksista, jotka kuultavat toistensa läpi. Teoksissa korostuu niiden tilallisuus ja ajallisuus. Myös äänisuunnittelija Mikko Hynnisen kanssa suunnitellulla äänellä on merkittävä rooli näissä töissä. Valokuva ja videokuva yhdistyvät luoden samalla jotakin uutta, joka ei ole suoraan palautettavissa kumpaakaan. Nykyisin Tuori on enenevässä määrin työskennellyt myös valokuvan parissa. Hänen valokuvissaankin näkyy kerroksellisuus, ajan monitasoinen läsnäolo sekä vahva yhteys kuvataiteen traditioihin. Tuorin tekemät julkiset taideteokset ovat laajentaneet käsitystämme valokuvasta ja sen käytöstä entisestään. Tuorin töitä on ollut esillä useissa johtavissa museoissa ja gallerioissa niin Suomessa kuin muuallakin. Suomessa häntä edustaa Galerie Anhava.

Sanna Kannisto

Sanna Kannisto on valokuvannut luonnon lajien moninaisuutta kahdenkymmenen vuoden ajan. Vuosien varrella Kannisto on kehittänyt omaleimaisen kuvallisen ilmaisutavan, jossa yhdistyvät luontokuvaus, valokuvataiteen keskeiset kysymykset ja tieteelliset tavat esittää luontoa. Kannisto työskentelee yhteistyössä luonnontutkijoiden kanssa pohtien kuvissaan taiteen ja tieteen rajapintoja. Hänen kehittämänsä kenttästudio toimii sekä laboratoriona että esiintymislavana valokuvausprosessille.

Viime vuosina Kannisto on keskittynyt kuvaamaan lintuja. Hän on työskennellyt mm. Hangon lintuasemalla. Hänen studiokuvistaan ihmistä katsoo lintu, joka on hetkeksi erotettu luonnosta ja tuotu osaksi tutkimusta ja kulttuuria. “Usein kuvatessa tulee tunne siitä, että on jonkun hyvin erityisen, melkein taianomaisen, äärellä. Usein tutkiva katse esitetään hyvin yksisuuntaisena niin, että ihmiset ovat niitä jotka tarkkailevat eläimiä. Mutta se on molemmin puolista. Kuvaustilanteessa lintu tarkkailee myös minua aktiivisesti ja sen katse on kuvissa tärkeä.”

Sandra Kantanen

Valokuvataiteilija Sandra Kantanen on syntynyt Helsingissä vuonna 1974. Hän opiskeli valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopisto) ja hänet tunnetaan erityisesti Helsinki School -liikkeen yhteydessä. Kantanen asuu ja työskentelee Hangossa, missä hän kuvaa luontoa ja maisemia. Kantasen töitä on ollut esillä useissa merkittävissä museoissa ja gallerioissa ympäri maailmaa. Hänen näyttelynsä ovat ulottuneet muun muassa Turun taidemuseoon, J. Paul Getty -museoon Los Angelesissa, Denverin taidemuseoon, Bryce Wolkowitz -galleriaan New Yorkissa sekä Berliinin Künstlerhaus Bethanieniin osana Helsinki School -kokonaisuutta. Hänet tunnetaan erityisesti luonnon ja maisemien runollisesta ja meditatiivisesta kuvaamisesta.

Niclas Warius

Valokuvataiteilija Niclas Warius (s. 1972) varttui Porvoossa. Hän asuu ja työskentelee Perniössä. Hän valmistui valokuvataiteen maisteriksi vuonna 2003.
Niclas Wariuksen kiinnostuksen keskiössä on ympäristön, esineistön ja tilan suhde inhimillisen toiminnan ja ihmisen jättämiin jälkiin. Teoksissaan Warius osoittaa hienovaraisesti ja kauneutta kaihtamatta tämän suhteen ilmenemismuotoja ja merkityksiä puhuen esineiden kielellä inhimillisyydestä.

Kati Rapia

Kati Rapia (s.1972) on valmistunut Taiteen maisteriksi Aalto Yliopistosta (Valokuvataiteen osasto, Taik) 2003. Tätä ennen hän on kouluttautunut kuvataiteilijaksi Lahden taideinstituutissa ja opiskellut kirjallisuutta.
Rapia toimii taiteen kentällä monialaisesti, valokuvan, sarjakuvan sekä kollaasien kesken. Rapiaa kiinnostaa ajan kerrostuminen, materiaalin ajautuminen ympärillämme, aktivismi sekä leikki. Rapian teoksissa dokumentaarisuus tai historia toimii ponnahduslautana arjen tuolle puolelle kurottaville tutkimusretkille sekä faktaa ja fiktiota yhdistäville näyille maailmasta.

Jutta Himonas

Jutta Himonas (s.1968) on siuntiolainen savenvalaja. Himonasin orgaanisissa teoksissa plastinen materiaali ja tekijä käyvät vuoropuhelua intuitiivisen työskentelyprosessin aikana. Himonasia kiinnostaa kaikki elollinen ja niiden suhde toisiinsa. Musiikki toimii työkaluna nykyhetken ja historian havainnoista nousseiden tunteiden ja ajatusten rakentuessa keraamisiksi esineiksi.  Himonasin pääasiallinen materiaali on kivitavarasavi, kausittain myös posliini. Työt syntyvät dreijaamalla ja käsin rakentamalla.

Mikko-Pekka Hyvärinen

Nykyisessä työskentelyssään Mikko-Pekka on keskittynyt muuntamaan polystyreenistä helposti lähestyttäviä ja esteettisiä teoksia. Styrox kääntyy hänen teoksissaan joksikin muuksi kuin miten se on lähtökohtaisesti totuttu näkemään.
Mikko-Pekka Hyvärinen valmistuu kuvataiteen maisteriksi 2025.